Lokakuun ja marraskuun kuulumisia Brasiliasta
Lokakuu käynnistyi vauhdikkaasti, kun Nic ja pojat olivat matkoilla ja monenlaiset kulttuurierot toivat mukanaan kaikenlaista hässeliä.
Järjestimme 10.10 Rayssalle 18-v syntymäpäiväjuhlat. Ensin tarjosimme meidän basella kakkua, ja sitten veimme hänet ja hänen siskonsa syömään. Alun perin hänen äitinsä, jonka Rayssa olisi halunnut mukaan, piti lähteä mukaan, mutta hän ei halunnut lähteä syömään kanssamme. Siksi Rayssa pyysi mukaan siskonsa. Mukana oli myös amerikkalainen ystävämme Danielle. Rayssa on yksi tytöistä joka aikaisemmin asui turvatalossamme, ja hän on meille erityisen läheinen. Oli jotenkin koskettavaa saada olla ne turvalliset aikuiset hänen elämässään, kun kotipuolessa sellaisia ei hänellä valitettavasti löydy.
Puolivälissä kuuta saimme vieraiksi Sikrin äidin ja tämän miehen, jotka olivat maailmanympärimatkalla. He tulivat kahdeksi päiväksi luoksemme. Oli hauskaa nähdä heitä ja ennen kaikkea oli hienoa kun he näkivät mitä teemme täällä.
Samana viikonloppuna järjestimme isot lastenjuhlat slummien lapsille, ja oli hauskaa, että Pirjo ja Lefa pääsivät vähän katsomaan työtämme täällä. He pääsivät myös tapaamaan lapsia ja äitejä, joiden kanssa työskentelemme. Koimme tosi tärkeänä, että saimme esitellä Pirjon ja Lefan heille. Käymme hyvin usein heidän kodeissaan ja tiedämme monista hyvinkin yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia asioita, ja on kivaa, että hekin näkevät osan meidän suvusta ja tapaavat Suomessa asuvia meidän elämässämme olevia ihmisiä.
Seuraavana viikonloppuna eräs nuori nainen järjesti syntymäpäivänsä kadulla. Hän käy seurakunnassa jonka kanssa teemme paljon yhteistyötä. Lupasimme auttaa häntä järjestelyissä, sillä me tunnemme ihmiset, jotka asuvat kadulla. Käymme siellä pitämässä katukirkkoa joka torstai-ilta. Valmistimme juhlaan hotdogit ja lisäksi olimme palkanneet paikalle henkilön hattarakoneineen. Kun paikat oli saatu valmisteltua, kävimme kutsumassa tuttuja ihmisiä juhliin, ja moni tulikin paikalle. Ehkä koskettavin tilanne oli Eduardon (taiteilijanimeltään Indio) kohtaaminen. Hän on noin 35-vuotias mies, joka asuu slummissa äitinsä kanssa. Hän viettää suuren osan aikaansa kadulla. Hän on todella sydämellinen ja taitava piirtämään ja myös musisoimaan. Aina kun tulemme paikalle, hän joko piirtää hienoja kuvia, tai ottaa kitaran ja rupeaa soittamaan ja laulamaan. Hän päätyi kadulle jo 7-vuotiaana muutettuaan äitinsä ja isäpuolensa kanssa Recifeen. Hän kertoi meille, ettei kestänyt kotona olevaa jatkuvaa tappelua, ja kadulla oli paljon helpompaa.
Välillä voi vaan ihmetellä, miten ihmiset päätyvät hengailemaan kadulle, kun heillä olisi niin paljon annettavaa missä tahansa muuallakin. Usein taustalla on rikkinäinen koti ja päihteet. Haluamme nähdä vielä enemmän miten tällaiset monitaiturit (ja kaikki muutkin) oppivat löytämään todellisen identiteettinsä, jotta he voivat käyttää lahjojaan täysillä, ja he voivat oikeasti oppia nauttimaan elämästään.
Oli itse asiassa tosi hauskaa mennä päiväsaikaan kadulle (aukiolle jossa käymme ainoastaan iltaisin), kun monet tuntemistamme ihmisistä olivat vähemmän aineissa ja heidän kanssaan oli mukavaa keskustella. Hattarat maistuivat kaikille, ja tuntui siltä, että innokkaimmat hattaran syöjät eivät suinkaan olleet lapsia vaan vanhempia miehiä. Lopuksi kaikkien kädet ja varsinkin Sikrin hiukset olivat tahmeana hattarasta!
Saimme myös osallistua Vanessan, yhden vapaaehtoisemme, projektiin, jossa opetetaan slummeissa asuville naisille suklaakonvehtien tekemistä ja niiden myymistä. Ajatus on, että slummeissa asuvat naiset saisivat itselleen ammatin ja pystyisivät elättämään perheensä. He tekevät konvehteja myös jouluksi, ja kun tulemme Suomeen joulukuussa, voimme tuoda konvehteja mukanamme. Jos olet kiinnostunut tilaamaan konvehteja, ja haluat tällä tavalla osallistua näiden naisten tukemiseen, laita meille viesti niin palaamme asiaan.
Osana tätä projektia autamme naisia saamaan hampaansa kuntoon. Kukaan täällä ei palkkaa naisia, joilta puuttuu suurin osa hampaista, tai suurin osa hampaista on hyvin huonossa kunnossa. Joillekin naisille on kerrottu, että heidän palkkaaminen on mahdollista vasta sen jälkeen kun he ovat hoitaneet hampaansa kuntoon. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tämän projektin kustannuksiin, ollaan yhteydessä.
Vauhdikkaan lokakuun jälkeen pääsimme hieman lomailemaan. Kesällä saimme ystäviltämme syntymäpäivälahjaksi lahjoituksen, ja pääsimme katsomaan, miltä muualla Brasiliassa näyttää. Matka teki monella tapaa meille todella hyvää. Olemme kiitollisia kaikille, jotka mahdollistivat matkamme! Oli hienoa nähdä miten erilaisia kulttuureja näin suureen maahan mahtuu, ja saimme nähdä paikkoja, jossa moni asia toimii huomattavasti paremmin kuin täällä Recifessä. Kävimme ensin Sao Paulossa tapaamassa ystäviämme, ja erityisen hienoa oli kun saimme viettää paljon aikaa Wellingtonin kanssa. Hän kävi kesällä Suomessa ja vieraili myös seurakunnassamme. Pääsimme tutustumaan hänen seurakuntaan ja tapasimme siellä myös muita tuttujamme. Sao Paulosta matkustimme ihmettelemään Iguassun putouksia. Kävimme katsomassa putouksia sekä Brasilian että Argentiinan puolella. Putoukset olivat todennäköisesti hienoin paikka, jonka olemme koskaan nähneet. Suosittelemme käymään siellä jos siihen tulee mahdollisuus. Iguassun putouksilta lensimme Rio de Janeiroon, jossa kävimme katsomassa erilaisia nähtävyyksiä ja pääsimme katsomaan Flamengon jalkapallo-ottelua kuuluisalle Maracana-stadionille. Rio de Janeirosta lensimme takaisin Recifeen.
Olemme tulossa jouluksi Suomeen. Tulemme Helsinkiin perjantaina 18.12 aikaisin aamulla, ja lähdemme takaisin Brasiliaan keskiviikkona 6.1. Jos haluat tavata meidät Suomessa ollessamme, ollaan yhteydessä!
