Joulukuun kuulumisia ja ajatuksia viime vuodelta
On uskomatonta, miten nopeasti vuosi meni. Me katseltiin juuri Facebookin muistoja, ja tasan vuosi sitten meillä oli mahtavat läksiäisjuhlat. Me ollaan niin onnellisia, että ihan vielä meidän työ ei kuitenkaan pääty Brasiliassa, ja me saadaan jatkaa täällä ainakin kesäkuun loppuun saakka. Pari uutiskirjettä ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiimme, vaikka lähetimmekin viestejä monille suoraan sähköpostiin. Kaikille siis vielä kerrottakoon, että koimme syksyn aikana, ettei meidän työ ole vielä päättynyt täällä, ja haluamme jäädä tänne vielä pidemmäksi aikaa. Sikrin työnantajan oltua erittäin myötämielinen (mistä olemme niin kiitollisia) asiaa kohtaan jatkamme työtämme Brasiliassa ainakin kesäkuun loppuun saakka. Näillä näkymin palaamme Suomeen heinäkuun alussa. Sikri palaa työpaikalle elokuun alussa, ja Tero miettii mitä hän haluaisi tehdä ”isona”.
Ennen joulua tulimme Suomeen joulukuun 18.päivänä klo 4:20 aamusta, ja nukuttuamme vähän aikaa herätessämme vähän yhdeksän jälkeen mietimme ihan tosissamme ovatko kellomme väärässä ajassa. Ulkona on niin pimeää, että tuntui kuin kello olisi edelleen 4:20. Meidän kotona Brasiliassa on täysin valoisaa jo puoli kuudelta aamulla. Vuoden aikana me ollaan näköjään unohdettu miten pimeää Helsingissä on joulukuun lopussa.
Toivuttuamme ulkona olevasta pimeydestä kävimme hierojalla ja saunassa, ja illalla kävimme Sikrin Isän luona perinteisissä glögijuhlissa. Oli taas mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Joulun aikaan oli ihanaa nähdä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Saimme kaikessa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Kävimme myös elokuvissa, söimme suomalaista ruokaa, saunoimme joka päivä vähintään kerran ja nautimme täysillä Suomessa olemisesta. Oli hienoa kun jossain vaiheessa satoi myös vähän lunta, ja ulkona oli hyvin kylmää erityisesti päivänä jona lähdimme takaisin kohti Brasiliaa.
Joulukuussa ja erityisesti tämän vuoden lopussa mietimme, mitä kulunut vuosi toi tullessaan. Täytyy sanoa, että olemme käyneet läpi paljon kaikenlaista. Omassa sydämessä on tapahtunut selkeästi muutos siinä, miten näemme ympärillämme olevat ihmiset, jotka kärsivät. Aina nämä ihmiset eivät ole kaukana meistä. Osa heistä on meitä hyvin lähellä. Vaikka joskus tämä johtuu ihmisten omasta valinnasta, hyvin monien kohdalla tämä johtuu jostain muusta. Kiitollisuus erityisesti pienistä asioista omassa elämässä on lisääntynyt. Meille on annettu niin paljon. On ihmeellistä saada antaa edes osa siitä takaisin niille, joilla ei ole mitään.
Meitä ovat erityisesti puhutelleet tilanteet, joissa joku toinen on aloittanut työn jonkun ihmisen kanssa mahdollisesti jo useita vuosia sitten ja ymmärrämme, että jokainen meistä on osa prosessia, jossa nämä ihmeelliset ihmiset löytävät todellisen arvonsa ja arvokkuutensa. Emme välttämättä näe itse tuloksia heti, mutta mahdollisesti useita vuosia kestävän työn tuloksena yksittäisen ihmisen elämä muuttuu, ja tämän seurauksena monelle muullekin tulee mahdollisuus konkreettiseen muutokseen. Saamme olla suuremman palapelin palasia ja pysähtyä kerralla yhden ihmisen kohdalle.
On kovasti koskettavaa nähdä pienten ihmisten tulevan luottavaisesti syliin ja kertovan sydämensä asioita meille, kun joillekin olemme ne ainoat aikuiset, jotka kuuntelevat tai välittävät. Kadulla sitä jotenkin kokee syttyvänsä eloon. Kävimme juuri ennen joulua uudessa paikassa, jossa tapasimme paljon uusia lapsia. Oli jotenkin suloista, miten pienen lämmittelyn jälkeen he osallistuivat leikkeihin meidän kanssamme, vaikka olimme kokonaan unohtaneet ottaa kynsilakat ja paperit ja kynät mukaan. Vähän isommatkin pojat olivat kovin suloisia, kun he ensin katselivat vähän kauempaa, ja sitten hekin tulivat mukaan. Lopulta he halasivat meitä, ja vähän pienempi hyppäsi syliinkin.
Kulttuurieroista emme (yllättävää!) edelleenkään ole päässeet eroon. On oma prosessinsa nähdä positiiviset asiat kaiken sen negatiivisen keskellä, joka arjen uurastuksen keskellä tulee jatkuvasti eteen. Miten oppisin arvostamaan myös epäluotettavia ja välinpitämättömiä työtovereita, jotka tuntuvat tekevän itsekkäitä ratkaisuja, ja heidän tapansa toimia käy päivä toisensa jälkeen hermoille? Miten oppisin näkemään myös heissä sen todellisen ihmisen ja rikkinäisyyden, joka heissä on, ja miten pystyn erottamaan nämä toisistaan? Kun ihmiset kysyvät kuulumisia, miten opin muistamaan kaiken sen hyvän, mitä Brasiliasta löytyy?
Joskus turhautumisen keskellä mieleen muistuu vain kaikki se negatiivinen. Tero kertoi lukeneensa positiivisuushaasteesta. Yhden päivän aikana ei valiteta mistään asiasta. Puhutaan vain hyvästä, mitä meille on annettu ja ajatellaan hyvää ympärillämme olevista ihmisistä. Siihen tahdomme vuoden vaihtuessa lähteä. Vähintään kerran viikossa valitsemme päivän, jolloin emme valita mistään…(APUA!), ja tahdomme haastaa jokaisen tätä lukevan mukaan. On jännää nähdä miten oma ajatusmaailmamme muuttuu. Toivomme oppivamme näkemään myös ärsyttävissä tilanteissa jotain positiivista, tai ainakin yritämme oppia lähestymään asioita rakentavasti siten, ettei valittaminen ole enää osa elämäämme. Voimme olla eri mieltä muiden ihmisten kanssa, mutta emme halua enää lähteä mukaan asioista valittamiseen.
Brasiliassa on oppinut arvostamaan monia pieniä asioita kuten esimerkiksi kassatyöskentelyä suomalaisissa kaupoissa. Suomessa asiat hoituvat nopeasti ja tehokkaasti, vaikka kassajono olisi pitkä. Jono etenee vauhdikkaasti, eikä jonossa tarvitse seistä tunteja…
Palasimme takaisin Brasiliaan 7.1. Työt jatkuvat täällä entiseen tapaan, ja erityisesti Sikrillä on sydämellä luoda läheisempiä suhteita pariin naiseen, jotka vielä työskentelevät prostituutiossa. Lisäksi Sikri haluaa syventää suhdettaan pariin tyttöön slummissa. Betania-turvatalon pitäisi aueta heti alkuvuodesta suurempana ja hienompana, mikä on suuri kiitoksen ja ilon aihe meille! Sikri on tehnyt tuota taloa varten lääketieteelliseltä puolelta suunnitelman miten taloon tulevat tytöt tutkittaisiin ja hoidettaisiin. Lisäksi jatkamme edelleen hammasprojektia slummien naisille/tytöille saamiemme lahjoitusten avulla. Kiitos näistä kaikille!
On suuri etuoikeus olla täällä juuri nyt. Saamme tehdä juuri sitä miksi tulimme tänne. Olemme kiitollisia kaikille teille, jotka olette olleet mahdollistamassa oloamme täällä! Elämä täällä on palannut hyvin nopeasti takaisin siihen mitä se oli ennen kuin lähdimme käymään Suomessa…
