Paluu Suomeen…kesä- ja heinäkuun kuulumisia
Tavaroiden purkamista kotona Suomessa
Puolitoista vuotta kului yllättävän nopeasti, ja nyt kirjoitamme tätä Suomesta. Loppuvuodesta kirjoitamme vielä yhden kirjeen kun aikaa on ehtinyt kulua hieman enemmän ja pystymme katsomaan Brasiliassa vietettyä aikaa hieman eri perspektiivistä.
Brasiliassa vietetyt puolitoista vuotta olivat ehdottomasti elämämme parasta aikaa. Olemme erityisesti iloisia mahdollisuudesta tehdä töitä ihmiskaupan uhrien ja muidenkin ihmisten kanssa. Olemme kiitollisia sinulle, joka omalta osaltasi teit tämän mahdolliseksi tukemalla meitä taloudellisesti.
Aloitimme tavaroiden purkamisen ja kodin laittamisen kuntoon heti saavuttuamme Suomeen heinäkuun alussa. Meidän kodissa vallitsee edelleen kaaos, ja työhuone on täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. Varastossa on edelleen hyvin paljon kaikenlaista tavaraa, ja autotallia ei pysty ainakaan toistaiseksi käyttämään muuhun kuin tavaroiden säilytykseen. Meidän ajatuksena on miettiä tarkkaan mitä tavaroita tuomme takaisin kotiimme. Tulimme Brasiliassa toimeen hyvin vähällä, eikä meidän ajatuksena ole täyttää kotiamme kaikella mitä omistamme. Nyt ollaan jo elokuun alussa, ja Sikri palasi eilen aamulla takaisin töihin Jorvin sairaalaan. Teron työkuviot ovat edelleen auki, eikä työpaikasta ole vielä tietoa. Uusi työ löytyy varmasti. Nyt pitää olla kärsivällinen ja odottaa rauhassa. Tero on jo lähettänyt useita hakemuksia, ja yksi haastattelu on sovittu elokuulle. Brasiliassa oppi joka päivä olemaan kärsivällinen, joten siitä on hyvä jatkaa myös täällä Suomessa.
Kesäkuu Teksasin tiimin kanssa
Ennen paluutamme takaisin Suomeen, elämämme jatkui normaaliin tapaan Brasiliassa. Kesäkuun alussa palasimme Sao Paulosta takaisin Recifeen. Teron pääasiallinen työ oli huolehtia monista vierailijoista. Meidän rakkaat ystävämme Royce ja Jennifer tulivat Teksasista (Lubbock) uuden tiimin kanssa. Hehän vierailivat Recifessä viime vuonna, jolloin tutustuimme heihin. Tälläkin kertaa heillä oli mukanaan upea tiimi. Vietimme toiseksi viimeisen Brasilian viikkomme heidän kanssaan esittelemällä heille kaikkia työmuotojamme, ja kävimme tiimin kanssa vierailemassa Olindassa. Meillä oli aivan mahtava viikko koko tiimin kanssa.
Töitä prostituutiossa työskentelevien kanssa
Sikri vietti erityisen paljon aikaa Betaniassa tyttöjen kanssa. Lisäksi hän pyrki tapaamaan ja viettämään aikaa erityisen läheisiksi ja tärkeiksi tulleiden slummeissa asuvien tyttöjen ja naisten kanssa.
Kesäkuun alussa Nic ja Rachael perheineen lähtivät viettämään sapattivapaata, joten emme järjestäneet Isän rakkaus juhlaillallista kesäkuussa ennen lähtöämme. Kävimme erityisesti paljon kaduilla. Prostituutiossa työskentelevien ihmisten kanssa tehtävä työ vaikeutui kun joku oli laittanut sosiaaliseen mediaan kuvan, missä yksi henkilöistä, joka oli työssä kadulla, oli tunnistettavissa. Jotkut naisista loukkaantuivat syvästi tästä ja kieltäytyivät puhumasta meille vähään aikaan, ja tämän episodin seurauksena emme käyneet kadulla pariin viikkoon lainkaan. Kun prostituutiossa työskentelevät ihmiset alkoivat kysellä meidän perään, teimme päätöksen työn jatkamisesta entisellä tavalla. Sikrillä oli onneksi myös hyvä henkilökohtainen kontakti henkilöön, joka oli aiemmin kieltäytynyt puhumasta meille. Kun pyysimme tältä henkilöltä anteeksi ja osoitimme vilpittömästi rakkautta tätä henkilöä kohtaan, hän alkoi lämmetä meidän kohtaamiselle. Hän alkoi avautua meille uudelleen ja pääsimme tekemään työtä entiseen tapaan kadulla.
Sikri aikoo jatkaa yhteydenpitoa Whatsappin avulla monien kadulla työtä tekevien naisten kanssa. Sikri onnistui myös tutustuttamaan jotkut kadulla työskentelevät naiset Recifeen jäävien tiiminjäsentemme kanssa, joten kontakti pysyy myös meidän palattua takaisin Suomeen.
Maanantain iltakokous
Viimeisenä maanantaina iltakokouksessamme oli kovin koskettavaa, kun rakkaaksi käyneet slummeissa asuvat tytöt halusivat tanssia ja laulaa meille. Kyyneleet valuivat meidän ja heidän poskia pitkin. Oli vaikeaa jättää heidät Recifeen meidän palattua takaisin Suomeen, mutta olemme kiitollisia sosiaalisesta mediasta ja nykyteknologiasta, jotka mahdollistavat yhteydenpidon Brasiliaan.
Ajatuksia Suomeen paluun jälkeen
Tunnelmia on tässä vaiheessa vielä kovin vaikeaa purkaa konkreettisiksi ajatuksiksi. Vaikka opimmekin paljon uusia asioita, uskomme, että vasta vähän ajan päästä ajatuksemme ovat riittävän selkeitä voidaksemme tekemään jonkinlaisen yhteenvedon Brasiliassa vietetystä ajasta. Olemme ehtineet tavata monia ystäviämme, kävimme Suomeen paluun jälkeen sunnuntaina ensimmäistä kertaa omassa seurakunnassamme, ja olemme alkaneet sopeutua elämään täällä Suomessa. Olemme jo tottuneet uuteen ilmastoon, vaikka kaipaammekin Recifen yli 30 asteen lämpötiloja.
Suomessa on hyvä olla. On hienoa saada viettää paljon aikaa perheiden, sukulaisten ja ystävien kanssa. Olemme käyneet mökillä grillaamassa, saunomassa ja uimassa. Mikään ei voita suomalaista saunaa ja vilvoittaa uintia järvessä. Ilma on raikas ja illalla pitää jo laittaa enemmän vaatetta päälle. Sikri on innoissaan päästyään takaisin töihin. Olemme alkaneet käydä taas kuntosalilla, ja on ollut hienoa päästä golfaamaan pitkän tauon jälkeen.
Elämä on hyvin erilaista Suomessa. Täällä ihmisten murheet ja huolet ovat hyvin erilaisia kuin Brasiliassa. Täälläkin moni ihminen kamppailee päivittäin monien asioiden kanssa, mutta harva joutuu kuitenkaan käymään varsinaista eloonjäämiskamppailua. Rikollisuus, huumeet, prostituutio ja kadulla asuvien ihmisten tarpeet näkyvät täällä hyvin eri tavalla kuin Brasiliassa. Toki ne ovat kaikki olemassa, mutta ne eivät tule läheskään samalla tavalla esille kuin Brasiliassa. Suurin osa ystävistämme ja sukulaisistamme on varmasti sitä mieltä, että olemme jollain tavalla hulluja kun kaipaamme elämää Brasiliassa. Meille on annettu niin paljon. Olemme monella tavalla etuoikeutettuja vaikkei meidän elämä olekaan täydellistä. Silti meillä on niin paljon enemmän annettavaa kuin monilla muilla. Nyt olemme Suomessa, ja ehkä jonain päivänä lähdemme takaisin Brasiliaan…
