Tammikuun kuulumisia erityisesti katutyöstä
Vuosi vaihtui mukavasti Suomessa hyvien ystävien seurassa, ja palasimme tänne Recifeen 7.1. Ehdimme juuri vähän levähtää ennen kuin Furnace-koulu alkoi basella. Yli 20 innokasta opiskelijaa saapui tänne eri puolilta Brasiliaa, ja koulu jatkui tammikuun loppuun asti.
Koulun ajaksi lisäsimme erilaisten aktiviteettien määrää ja niinpä olimme kaduilla lähes joka ilta. Lisäksi meillä oli Isän rakkaus juhlaillalliset 27.1, joten olemme olleet hyvin kiireisiä koko tammikuun.
Oli lisäksi ihanaa nähdä myös oman tiimimme aktivoituvan koulun aikana. Erityisesti pari ihmistä, jotka ovat olleet tosi kiinni tekemässä muita hommia, löysivät uuden innon olla mukana kadulla kanssamme.
Työssämme on tapahtunut joitain muutoksia vuoden aluksi. Osa ystävämme Rosangelan kanssa samassa slummissa asuneista ihmisistä sai vihdoin oman asuntonsa kun Brasilian valtio aloitti uuden ohjelman kahdeksan vuotta sitten. Sen tähtäimenä on tarjota slummeissa asuville pysyvä kerrostaloasunto, ja osa heistä sai sen nyt. Tunteet ovat olleet kovin ristiriitaiset, sillä samasta slummista tulleet perheet on sekoitettu isolle kerrostaloalueelle ja vanhat tutut naapurit ovat kaukana toisistaan. Lisäksi yksi Rosangelan tyttäristä ei saanut asuntoa lainkaan. Kun projekti alkoi, hän oli liian nuori hakemaan asuntoa. Nyt hän asuu kilometrien päässä koko muusta suvustaan, ja tämä on ymmärrettävästi hänelle kova paikka.
Yhteisöllisyys, johon näiden ihmisten asuminen usein perustuu, on käytännössä tuhottu. Koetamme auttaa näitä meille tärkeitä ihmisiä arjessa, ja tätä työmuotoa johtava Luke on aloittamassa kiertäviä kotikäyntejä useiden perheiden luona, jotta voisimme paremmin palvella heitä.
Koulun ajaksi palkkasimme keittiöön avuksi yhden naisen, joka aikaisemmin työskenteli prostituutiossa. Muistamme hänet aivan ensimmäiseltä kerralta kun kävimme Recifen kaduilla. Hän oli jo aikaisemmin jättänyt prostituution, mutta kuten monet näistä naisista, hän kantaa kovaa taakkaa menneisyydestään. Hänen perheensä ei ole osannut tukea häntä, ja kun koulu oli loppumassa, Nic päätti palkata hänet pian aukeavaan tyttöjen uuteen ja ehompaan turvakotiin. Ystävämme oli tästä hyvin onnellinen.
Tiimimme jäsenet Henna ja Kate ovat aloittamassa Larissan suotuisalla avustuksella uutta projektia, jonka tarkoitus on antaa työssämme mukana oleville naisille avaimet ”normaaliin” arkeen. Olemme tästä tosi innoissamme, sillä olemme nähneet, miten vaikeaa epämääräisen elämän jälkeen on lähteä edes normaaliin päivärytmiin. Sitoutuminen ajoissa töihin tulemiseen ja muuhun vastuullisuuteen ei ole helppoa.
Yksi suuri ilon aiheemme on aikaisemmin kanssamme työskennellyt nainen. Monien ikävien väärinkäytösten seurauksena hän joutui lähtemään pois palveluksestamme, ja myöhemmin näimme hänet parina kertana kadullakin työskentelemässä prostituutiossa. Sydäntämme väänsi, kun tajusimme miten väärässä paikassa hän oli. Viikko takaperin Sikri kävi Danin (toisen tiimiläisemme) kanssa tämän henkilön kanssa kahvilla ja iloitsimme kovasti siitä. Hän on ottanut vastuun teoistaan, ja vaikeuksista huolimatta hänen elämä on muuttumassa. Hän jopa päätti tulla juhlaillallisille jotka järjestimme. Hän totesi meille vasta nyt tajuavansa, miten entinen elämä ei enää ole häntä varten. Olemme tästäkin niin kiitollisia!
Suuri ilonaiheemme on uuden Villa Betanian aukeaminen. Karun viime vuoden jälkeen olemme avaamassa entistä ehompaa ja suurempaa turvakotia tytöille, joita on käytetty hyväksi. Paikkoja on entisen kymmenen sijaan kaksikymmentä. Näistä noin kuusi on ihan pienille vauvoille! Avajaisten on määrä olla jo 23.2.
Viime kirjeessä kerroimme mahdollisesta Kolumbian matkasta. Tämä ei kuitenkaan toteudu tällä kertaa meidän osaltamme. Jäämme sen sijaan tänne karnevaalien ajaksi. Karnevaalit alkavat jo ylihuomenna lauantaina, ja Recifeen odotetaan tuhansia turisteja ympäri maailmaa. Haluamme olla jatkamassa työtämme kadulla myös karnevaalien aikana kun kadulla asuvat ihmiset työnnetään sivuun erilaisten kulkueiden ja rakennelmien tieltä. Erityisesti karnevaalien aikana he tarvitsevat apuamme.
Täällä on hyvä olla. Kaipaamme Suomessa olevia sukulaisia ja ystäviämme, mutta tiedämme olevamme juuri nyt oikeassa paikassa. On suuri etuoikeus tehdä tätä työtä, ja iloitsemme kovasti kun näemme monien ihmisten elämän muuttuvan.
