Elämä uudessa toimipisteessä ja täiongelmia
Huhtikuun Father’s Love Banquet
Huhtikuun Father’s Love Banquet järjestettiin ensimmäistä kertaa uudessa toimipisteessämme. Pienistä haasteista huolimatta tapahtuma onnistui taas erinomaisesti. Osallistujia oli parikymmentä, ja kaikki tuntuivat pitävän kovasti tapahtumasta. Tapahtuma pidettiin ulkona juhlatilassa. Tarjoilut onnistuivat erinomaisesti, ja pois lähtiessään jokainen nainen sai pienen teemaan liittyvän lahjan, joka tällä kertaa oli avain. Avain symbolisoi tulevaisuutta, jonka Jumala haluaa heille avata.
Elämä uudessa basessa
Muutimme uuteen baseen lopullisesti huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Maaliskuun lopussa suurin osa tavaroista oli jo siirretty. Koska kukaan ei ollut asunut uudessa basesssa moneen kuukauteen, paikka ei ollut ainoastaan siivottomassa kunnossa, mutta sen lisäksi myös hyttyset olivat vallanneet basen. Ensimmäisten viikkojen aikana basessa oli hyttysiä aivan valtavasti. Vasta nyt toukokuun alussa tilanne on alkanut parantua kun paikalle kutsuttiin henkilö tuhoamaan hyttyset. Hyttysten lisäksi uudessa basessa tuntuu kuumuus aivan eri tavalla kuin vanhassa basessa. Huoneet ovat hyvin kuumia tuulettimista huolimatta, ja moni basessa asuva henkilö on valittanut nukkumisen olevan hyvin vaikeaa. Meillä on vielä paljon tekemistä, että saamme basen paremman toimivaksi. Sen lisäksi, että olemme rehkineet uudessa basessa, kävimme myös siivoamassa vanhan basen perusteellisesti. Ensimmäisen siivouksen jälkeen vanhan basen omistaja päätti ryhtyä hankalaksi, eikä hyväksynyt tekemäämme siivousta (ja remonttia),vaan yritti vaatia meitä korjaamaan myös kaikki rakenteelliset viat, joista olimme yrittäneet jo alusta asti hänelle valittaa ja pyytää häntä korjaamaan ne. Emme tietenkään suostuneet hänen vaatimuksiinsa, mutta pääsimme sitten siivoamaan sinne uudelleen ja jätimme vanhan basen hänelle huomattavasti parempaan kuntoon kuin missä sen vuosia sitten saimme. Puunasimme siis paikan niin siistiksi, että toisen tarkastuksen jälkeen omistaja suostui vastaanottamaan avaimet. Täällä on sellainen käytäntö, että asunnon omistajan ei tarvitse vastaanottaa avaimia, jos hän jostain syystä ei ole tyytyväinen joko asunnon kuntoon sitä palautettaessa, tai jos hän kokee ettei sopimusta ole noudatettu hänen toivomallaan tavalla. Nyt olemme siis päässeet lopullisesti eroon vanhasta basesta, ja saamme nauttia elämästä uudessa paikassa. Uudessa paikassa on paljon tekemistä. Rakennuksen sisällä rakennustyöt jatkuvat, ja rakennuksen ulkopuolella hedelmäpuut (mango, papaija) ja palmupuut vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Uima-allas pitää saada kuntoon, ja muut rakennuksen ulkopuoliset alueet pitää siivota perusteellisesti.
Dengue-kuumetta ja muita vaivoja
Moni tiimiimme kuuluva henkilö on ollut sairaana huhtikuun aikana. Lähes kaikilla on epäilty olevan dengue-kuume tai jokin sitä vastaava tauti. Moni ihminen on ollut useita päiviä poissa kaikista aktiviteeteistamme. Osa on käynyt sairaalassakin tutkituttamassa itsensä. Meillä ei toistaiseksi ole ollut tällaisia vaivoja, mistä olemme tosi kiitollisia! Kymmenennessä kerroksessa sijaitsevassa kodissamme ei ole näkynyt hyttysiä, vaikka basessa niitä on ollut sitäkin enemmän.
Sikri sai pari viikkoa sitten täitä hiuksiinsa. Voi sitä järkytystä (ja ällötystä!) Siitä alkoi hoitojakso, jonka aikana me molemmat pesimme hiuksemme usean päivän ajan täishampoolla, ja Sikri on harjannut hiuksiaan etikalla. Terolta ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt täitä. Se saattaa johtua teatree-shampoosta, jolla Tero on pessyt hiuksensa. Teatree on ilmeisesti aine, josta täit eivät pidä, joten shampoon valinta on osunut tällä kertaa nappiin! Nyt onneksi nämä ovat voitettu kanta ja tästä lähtien Sikrin hiukset pysyvät tiukalla nutturalla katukirkossa ja slummeissa (kun pienten tyttöjen mielestä vaaleat hiukset ovat jotain todella ihmeellistä ja niitä on ihana räplätä ja laittaa) ja shampoosta löytyy teatree öljyä J
Tiimi-ilta ja pullan syöntiä
Pidimme pääsiäisenä ensimmäisen todellisen tiimi-illan, jossa ehdimme ajan kanssa tutustua paremmin toisiimme. Ilta oli todella onnistunut, ja illan jälkeen tiimi on toiminut paremmin yhdessä. Toki meillä on ollut haasteita illan jälkeenkin. Me teimme pullaa ensimmäistä kertaa kodissamme. Pullat onnistuivat taas erinomaisesti, ja moni toivoi saavansa nauttia pullaa useamminkin. Eiköhän se ole mahdollista.
Aktiivinen viikko-ohjelma ja jatkuvat muutokset
Viikko-ohjelmamme on jatkunut edelleen aktiivisena. Käytännössä meillä on sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivälle joitain yhteisiä aktiviteetteja. On hämmentävää miten paljon miehitys muuttuu sen jälkeen kun ”lopullinen” lista on ilmoitettu kaikille. Ihmiset vaihtavat vuoroja meidän tietämättä, ja lähes poikkeuksetta jonkun jäädessä pois tämä henkilö ei vaivaudu etsimään toista henkilöä tilalleen. Vielä silläkin hetkellä kun olemme lähdössä liikkeelle joku keksii, ettei hän halua lähteä mukaan. Perjantai-illan käynti Boa Viagemilla (jossa naiset jotka työskentelevät prostituutiossa ovat) on selvästi suosituin aktiviteetti. Lähes kaikki haluavat päästä sinne. Toisaalta hyvin harva haluaa lähteä favelaan (slummeihin) kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. On hämmentävää ajatella, että kaikkien tänne tulevien ihmisten pitäisi haluta tehdä työtä jota teemme. Välillä tuntuu, että olemme keskellä opiskelija-asuntoa, jossa ihmiset tulevat ja menevät niin kuin heitä huvittaa.
Esimerkki paikallisen lastensuojelun toimivuudesta (tai toimimattomuudesta)
Yhtenä iltana pitäessämme katukirkkoa kolme nuorta ilmaisi meille halunsa päästä pois kadulta. Yksi näistä oli 15-vuotias raskaana oleva tyttö, joka halusi päästä pois 19-vuotiaan väkivaltaisen linnassakin istuneen miesystävänsä läheisyydestä. Ahtauduimme autoomme ja ajoimme paikkaan, jossa kaikki Recifen alueen tällaiset asiat hoidetaan. Tässä kerrottakoon, että Recifen alueella on lähes 4 miljoonaa ihmistä, ja kaduilla asuu tuhansia nuoria joiden asioita tässä toimistossa on tarkoitus hoitaa. Ainakaan ulkoapäin toimisto ei näyttänyt millään tavalla siltä, että siellä pystyttäisiin hoitamaan massoja.
Kun saavuimme toimistolle, kaikki kolme nuorta pyydettiin rekisteröitymään jotta voitaisiin selvittää mihin heidät siirrettäisiin. Kahdelle alaikäiselle pojalle kerrottiin, että heidät sijoitettaisiin poikakotiin, jossa on jatkuvasti väkivaltaista käyttäytymistä, eikä kenelläkään ole siellä oikeasti hyvä olla. Lienee kohtuullisen selvää, ettei tässä vaiheessa kummallakaan pojalla ollut oikeasti mielessä tällaiseen poikakotiin meneminen. Molemmat päättivät palata takaisin kadulle. Kadulla oleminen tuntui huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta.
Raskaana olevaa tyttöä yritettiin motivoida jäämään turvakotiin. Kohtuullisen huonosti onnistuneiden yritysten ja lähes kahden tunnin odotuksen jälkeen tyttö päätti lähteä takaisin kadulle miesystävänsä luo. Hänelle tarjottu paikka ei ainakaan tytön itsensä mielestä olisi ollut parempi vaihtoehto kuin kadulla oleminen väkivaltaisen miesystävän seurassa.
Oli monella tapaa hienoa nähdä miten heikosti paikallinen järjestelmä pystyy oikeasti hoitamaan kadulla asuvia lapsia ja nuoria. On surullista, ettei näitä ihmisiä voida hoitaa paremmin. On vielä surullisempaa ajatella, että moni kokee turvallisemmaksi asua kadulla kuin kotona vanhempiensa kanssa tai turvakodissa muiden vastaavassa tilanteessa olevien nuorten kanssa. Valtion tai kaupungin ylläpitämissä turvakodeissa ei pystytä takaamaan asukkaiden turvallisuutta, ja niissä rehottaa väkivalta, huumeet ja ihmiskauppa.
On hienoa saada olla mukana työssä, jossa meidän on oikeasti mahdollisuus auttaa ihmisiä silloin, kun muut keinot on käytetty, ja olemme nähneet yhä uudelleen miten huonosti asioita hoidetaan virallisissa välineissä. Tähän ei ole resursseja, eikä lähes kenelläkään päätöksentekijällä ole riittävästi motivaatiota pyrkiä saamaan mitään muutoksia aikaan.
Tulipalo läheisessä favelassa (slummissa)
Muutama viikko sitten täällä uutisoitiin erilaisissa tiedotusvälineissä (myös TV:ssä), että paikallisessa slummissa on ollut tulipalo. Tulipalon arvioitiin alkaneen huonoista sähkötöistä. Yhden perheen nuorin lapsi (10kk ikäinen poika) sai surmansa, ja toinen perheen lapsista (2-v tyttö) sai pahat palovammat käteensä ja jalkaansa, ennen kuin heidän 5-v isosiskonsa sai pelastettua 2-v tytön palosta. Lapset olivat keskenään nukkumassa kotona, kun äiti oli siskonsa luona hakemassa ruokaa. 2-v tytön palovammat olivat niin pahoja, että aluksi hänen pelättiin menettävän toisen jalkansa. Amputoinnilta kuitenkin säästyttiin, ja tämä lapsi on jo nyt parantunut ihmeellisen hyvin. Lapsi on edelleen sairaalassa hoidettavana. Itse asiassa ihmisiä pidetään täällä sisällä sairaalassa huomattavasti pidempään kuin Suomessa. Liekö yhtenä syynä se, että lasten kotiolot ovat kaikkea muuta kuin mukavat ja puhtaat ja heidän tervehtyminen halutaan varmistaa riittävän pitkällä toipumisella sairaalassa. Palon uhriksi joutuneen perheen koti tuhoutui lähes kokonaan, ja tapahtuman jälkeen olemme keränneet rahaa heidän auttamiseksi. On ollut hienoa huomata, miten ihmiset ovat olleet mukana auttamassa. Rahaa on onnistuttu keräämään sen verran , että olemme pystyneet hankkimaan tuhoutuneiden huonekalujen tilalle uudet (kuten sängyt) ja lisäksi sen verran, että heidän on mahdollista muuttaa pois palaneesta talosta. Lisäksi jos rahoja jää yli tulemme käyttämään ne sähkötöiden uusimiseen slummeissa. Usea sähkömies on lupautunut auttamaan sähkötöiden tekemisessä, mutta materiaalit maksavat ja siihen tarvitsemme varoja. Sähkötyöt ovat slummeissa järjestäen hyvin alkeelliset, ja on suorastaan ihme ettei niissä tapahdu vastaavia onnettomuuksia enemmän.
Muutokset lauantaipäivän ohjelmaan
Perinteisesti lauantaina pitämämme pool party on jäänyt pitämättä toistaiseksi. Kun muutimme uuteen baseen viranomaiset seuraavat tarkemmin kaikkea tekemäämme. Meidän pitää löytää virallinen uimavalvoja, jotta voimme jatkaa pool partyn pitämistä. Toistaiseksi olemme pelanneet jalkapalloa favelassa asuvien poikien kanssa, ja jatkossa meillä on suunnitteilla muita aktiviteetteja ainakin siihen saakka kun pool partyn tulevaisuus on selvitetty. Meillä on pihalla hieno uima-allas, ja tuntuu todella turhauttavalta estää lasten pääsyä uima-altaaseen. Ulkona on reilusti yli 30 astetta lämmintä, ja erityisesti jalkapallon pelaamisen jälkeen uiminen olisi varmasti mukavaa. Nyt meillä on toisaalta täydellinen tilaisuus miettiä miten haluamme organisoida aktiviteettimme myös lauantai-iltapäivällä. Työ on käynnissä, ja mahdollisesti jo seuraavassa kirjeessämme saamme kertoa miten uiminen ja muut aktiviteetit on organisoitu.
Olemme edelleen kiitollisia kaikesta tuesta jota olemme saaneet. Ilman sitä emme pystyisi olemaan täällä, joten suuri Kiitos!
Terveisin
Tero ja Sikri
