Viisumihässäkkää ja haasteita Betaniassa
Moikka kaikki ystävät!
Olemme pahoillamme, että olette olleet pitkään tietämättömiä meidän Brasilian matkan järjestelyistä ja ensimmäisistä viikoista täällä Brasiliassa. Käytännössä koko viimeinen kuukausi Suomessa kaikkine järjestelyineen , muuttoineen etc. oli aika kiireistä aikaa. Meillä oli ihanat läksiäiset vuoden vaihtuessa, ja osa teistäkin oli mukana. Kiitos siitä!
Lensimme 7.1. ensin Lissaboniin, jossa tapasimme Teron äidin, joka on juuri muuttanut sinne miehensä kanssa. Sieltä lensimme 8.1 tänne Recifeen. Itse asiassa asumme kaupungissa, jonka nimi on Jaboatao dos Guararapes. Se sijaitsee aivan Recifen eteläpuolella. Saavuimme myöhään illalla ja ensimmäiset pari yötä yövyimme hotellissa. Heti lauantaina 9.1 kävimme katsomassa yhden ystävämme kanssa (joka toimi tulkkina) uutta asuntoamme. Asunto on paljon enemmän kuin uskalsimme unelmoida. Se on täydellinen meidän tarpeisiin. Se on aika pieni mutta toimiva. Meillä on myös vierashuone jossa on parisänky ja ilmastointi. Jos kenelläkään on halua tulla tännepäin, olette sydämellisesti tervetulleita! <3
Moni asia työpaikassamme on muuttunut sitten viime käynnin. Moni pitkäaikainen vapaaehtoinen on lähtenyt opiskelemaan tai on viisumin saannin vaikeuden vuoksi USA:ssa. Lisäksi turvakodin (Betania) talovanhemmat heitettiin pois talosta. Betaniassa asuville tytöille tämä on tietysti ollut raskasta aikaa, kun he ovat niin usein joutuneet luopumaan heille tärkeistä ihmisistä, mutta Jumalan rakkaus on ihanasti hoitanut heitä. Olemme taas saaneet nähdä miten uskollinen Taivaan Isä on! Siinä, missä inhimillisesti syvien haavojen hoitaminen hyväksikäytettyjen ja pahoinpideltyjen tyttöjen kohdalla on mahdotonta, Jumalan rakkaus voi tehdä ihmeitä.
Tilanne tietysti on aiheuttanut omat kiireensä eikä meidän perehdytykselle ole ollut kauheasti aikaa. Olemme viettäneet jonkin verran aikaa tyttöjen kanssa , mikä on meille samalla hyvää kielikylpyä, sillä he eivät juurikaan puhu englantia.
Muutoin suurin osa ajastamme on kulunut kaikenlaisissa virastoissa juoksemiseen. Tämän maan byrokratiaa on vaikeaa kuvailla positiivisilla sanoilla! Saimme Helsingistä Brasilian suurlähetystöstä sellaisen käsityksen, että viisumi vaatii vain käynnin yhdessä virastossa (Policia Federal). Menimmekin sinne hyvissä ajoin ennen kello kahdeksaa aamulla, jolloin toimiston piti aueta. Virkailijat tulivat toki paikalle jo kello yhdeksän aikaan, jolloin kuulimme, että tarvitsemme uudelleen samat paperit, jotka olimme jo täyttäneet. Niiden lisäksi maksoimme pari uutta maksua ja luonnollisesti KOKO passi (myös tietysti tyhjät sivut) kopioituna ja notaarilla hyväksyttynä. Meidän tuli myös tehdä varaus netissä tapaamista varten. Viisumi pitää validoida 30 päivän sisällä maahan saapumisesta ja luonnollisesti ensimmäinen vapaa aika tapaamiseen on vasta maaliskuun puolessa välissä (16.3). Tämä on loogista, vai mitä?
Hankittuamme kaikki tarvittavat dokumentit (ainakin toivottavasti), suunnitelmamme oli suunnata aamusta paikalle (lentokentälle) ja jonottaa (siihen tottuu täällä nopeasti) niin pitkään, että olisimme saaneet asian eteenpäin. Lisää tästä vähän myöhemmin…
Tuona päivänä (ensimmäinen päivä lentokentällä Policia Federalin luona) saimme hankittua itsellemme paikalliset puhelinliittymät ja uuden patjan sänkyymme. Sängyssä nukkuminen tuntui kuin olisi nukkunut kivilattialla. Ilmeisesti brasilialaiset tykkäävät erittäin kovista sängyistä. Hahahahaaaa!
Kaiken vähänkin kalliin hankkiminen on ollut kohtuullisen hankalaa, sillä jostain syystä niiden ostamiseen tarvitaan CPF numero joka tavallaan vastaa Suomen henkilötunnusta. Se siis vaaditaan kaikkiin isompiin hankintoihin (myös siis puhelinlinjat ja patjat, mutta niihin saimme lainata tunnusta ystävältä J ) Netin hankkiminen on siis tästä syystä viivästynyt. Tänään aamulla kuitenkin päätimme lähteä kokeilemaan onneamme, kun Tero oli selvittänyt että homman voi hoitaa postissa, josta saimme maksun maksettua ja hakemukset täytettyä. Sen jälkeen jonotimme taas yhdessä toimistossa, josta saimme sitten muutamassa minuutissa tunnukset. Seuraavaksi koetamme saada toimivan nettiyhteyden kotiimme. Monilla talossa asuvilla tuntuu olevan langaton yhteys, joten nyt kun meilläkin on CPF-numero, netin hankkimisen olisi voinut kuvitella onnistuvan kohtuullisen helposti. Tähän saakka joudumme turvautumaan kännykän kautta nettiyhteyteen.
Olemme ehtineet kokea vajaan kolmen viikon aikana jo kaikenlaista muutakin jonottamisen lisäksi. Aurinko paistaa mukavasti aamusta iltaan saakka, ja lämpöä riittää. Onneksi meillä on kotona ilmastointi molemmissa makuuhuoneissa. Olemme käyneet kävelemässä rannalla ja osallistuneet tapahtumiin Shores of Gracen toimipisteessä. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissamme Tero jäi jumiin hissiin 10 minuutiksi kun hissi pysähtyi kahden kerroksen väliin. Onneksi portugalia puhuva ystävämme oli meidän mukana, ja hän soitti apua. Varsinainen tervetulotoivotus uuteen kotiin J
Saimme viimein viisumiprosessin lähes kokonaan valmiiksi. Meillä on nyt väliaikainen todistus, jota meidän pitää kantaa koko ajan mukanamme. Kahden kuukauden kuluttua menemme takaisin lentokentälle (Policia Federal) hakemaan varsinaisen todistuksen. Tämä oli iso voitto. Olimme ehtineet käydä jo kertaalleen lentokentällä kaikkien papereiden kanssa. Meillä oli kaikki tarvittavat dokumentit, mutta virkailija totesi tyynesti, ettei heillä ole aikaa hoitaa meidän asiaa. Meidät käskettiin tylysti tulemaan takaisin seuraavana maanantaina. Nyt asia on kuitenkin hoidettu, ja voimme nauraa aiemmille vastoinkäymisille. Hahahahahaaa!
Moni asia toimii täällä ihmeellisen tehottomasti, ja joka paikassa joutuu jonottamaan usein montakin tuntia. Hyvä esimerkki on internetin hankkiminen kotiin. Tätä viestiä kirjoittaessa meillä ei ole vieläkään nettiyhteyttä kotona. Olemme yrittäneet hoitaa asiaa paikallisten ystäviemme kanssa, mutta jostain syystä joitain tietoja puuttuu aina. Eilen kaiken piti jo olla kunnossa, mutta jostain syystä meidän nimen kirjoittaminen osoittautui paikallisille liian vaikeaksi. Nettiä ei pystytty toimittamaan, vaikka meillä on kaikki tarvittavat dokumentit. Jostain syystä tämän lisäksi tarvitaan kopio meidän passeista, ja meidän pitää maksaa ylimääräinen maksu, joka on keksitty juuri tälle kuukaudelle. Kun luulimme jo kaiken olevan kunnossa, meille selvisi, että nettiä meille asentamaan tullut henkilö halusi meidän maksavan hänelle pimeästi joka kuukausi. Hän oli päättänyt olla kertomatta työnantajalleen, että hän käy avaamassa meille nettiyhteyden. Käytännössä olisimme maksaneet netin käytöstä tälle henkilölle suoraan. Kaiken lisäksi hinta olisi ollut paljon suurempi kuin normaalihinta. Emme suostuneet tähän, joten netin saaminen kestää edelleen. Kävimme toki tekemässä jo yhden sopimuksen toisen toimittajan kanssa, ja odottelimme pari päivää heidän yhteydenottoaan. Kun viimein toisessa kaupungissa asuva ystävämme tavoitti jonkun tämän toimittajan edustajan, meille selvisi, ettei meidän nimellä löydy sopimusta heidän järjestelmästään. Asian meidän kanssa hoitanut henkilö oli unohtanut tehdä varsinaisen sopimuksen. Käytännössä menemme huomenna yrittämään uudelleen. Saa nähdä miten pitkään netin saaminen kestää. On hyvä, kun monissa paikallisissa kahviloissa ja ostoskeskuksissa on ilmainen langaton verkko!!! Pystymme sentään olemaan jollain tavalla yhteydessä ystäviimme ja perheisiimme Brasilian rajojen ulkopuolella.
Ehkä ilman nettiä eläminen ei ole pelkästään huono asia. Ainakin nyt meillä on aikaa enemmän toisillemme, ja ehdimme käyttää enemmän aikaa paikallisten ystäviemme tapaamiseen sekä portugalin kielen opiskeluun.
Portugalin kieli taipuu edelleen kohtuullisen vaikeasti. Olemmehan olleet täällä jo melkein kolme viikkoa! Kommunikaatio tuntuu kuitenkin joka päivä helpommalta. On meillä vielä tekemistä, että pystymme keskustelemaan sujuvasti muiden ihmisten kanssa. Asioiminen kaupoissa, ja yksinkertainen keskustelu sujuu kohtuullisen hyvin, mutta yhtään monimutkaisempien asioiden hoitaminen vaatii vielä paljon harjoittelua.
Turvakodin toimintaan ja talovanhempien pois heittämiseen liittyy paljon muutakin. Kirjoitamme tästä lisää myöhemmin kun asian käsittely on edennyt. Meillä on ollut ihmeellisen läheinen suhde tyttöjen kanssa, ja viimeksi maanantaina osallistuimme ylistysiltaan jossa tytötkin olivat mukana. Heidän läsnäolollaan on ihmeellinen vaikutus kaikkiin ihmisiin heidän ympärillään. Itse asiassa maanantaina illalla yksi tytöistä kertoi koskettavan tarinan omasta elämästään. Vasta 12-vuotiaana hän oli alkanut käyttää huumeita ja myydä itseään kadulla maksaakseen huumeiden käyttämisen. Monen vuoden seksuaalisen hyväksikäytön, pahoinpitelyiden ja huumeiden käytön seurauksena hänet todettiin HIV-positiiviseksi. Turvakotiin tultuaan hänen puolestaan rukoiltiin, ja Jumala paransi hänet kokonaan. Hän on kokonaan terve, ja HIV on ainoastaan muisto siitä miltä hänen elämänsä näytti joskus aiemmin. Tämä on siis lääkärien testaama sekä ennen että jälkeen!
Meidän on ollut mahdollista viettää paljon aikaa Nic ja Rachael Billmanin kanssa. Olemme saaneet konkreettisesti tukea heitä heidän työssään. Erityisesti olemme viettäneet paljon aikaa heidän lasten kanssa Nicin ja Rachaelin hoitaessa Shores of Gracen toimintaan liittyviä asioita. On ollut erityisen hienoa miten meidän on ollut mahdollista tukea heitä ja nauttia yhteydestä heidän kanssaan. Olemme saaneet tehdä juuri sitä, mitä tulimme tänne tekemään.
Meillä on ollut myös aikaa käydä kävelemässä rannalla, istua kahviloissa ja nauttia lämmöstä. Aurinko paistaa joka päivä, ja lämpötila on päivisin jatkuvasti 30 asteen molemmin puolin. Ulkona on lähes liian kuuma, ja erityisesti rannalla oleva hiekka on liian kuumaa kävelemiseen paljain jaloin. Tällä alueella lasku- ja nousuvesi näkyvät hyvin konkreettisesti, ja laskuveden aikaan rannasta voi kävellä yli sata metriä avomerelle päin. Vettä on ainoastaan lanteille saakka. Viime viikonloppuna kävimme testaamassa veden lämpötilan, ja voimme todeta veden olevan hyvin lämmintä. Nousuveden aikaan veteen ei voi mennä, koska alueella on härkähaita. Ne ovat hyvin aggressiivisia, joten ennen pimeän tuloa voi käydä ainoastaan kävelemässä rantavedessä. Iltaisin liikkeelle ei viitsi muutenkaan lähteä jalkaisin, koska alueella ei välttämättä ole kovinkaan turvallista. Meille kerrottiin, että monelta paikalliselta on ryöstetty kännykkä. Ainakin toistaiseksi ”turistit” on jätetty rauhaan.
Meillä on täällä hyvä olla. Saamme olla tekemässä juuri sitä mitä ajattelimmekin, ja saamme olla tukemassa ihmisiä jotka Jumala näytti meille ennen tänne tuloamme. Saamme olla rakentamassa uutta, ja saamme olla näkemässä miten Isän rakkaus vaikuttaa meissä koko ajan enemmän. Erilaisista haasteista huolimatta meillä on usko, että olemme juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja saamme oikeasti olla muuttamassa monien ihmisten elämää ympärillämme…
